Jaatytöstä kantakirjatamma
22.5. on taatusti päivä, jonka moni tallilainen tulee muistamaan. Jaatyttö kantakirjattiin tuolloin pitkän treenaamisen, harjoittelun ja jännittämisen jälkeen.
Aamu alkoi Jutan tallilla, Ylöjärvellä, jossa Jaatyttö aloitti pitkän päivänsä kouluratsastuskokeella. Marita Tevalin luotsaamana kokeen tulokseksi saatiin kunnioitettavat pisteet 130/200 eli 65,00%!
Suoraan koulukokeesta juoksimme autolle vaihtamaan tammalle estesatulaa selkään, minkä jälkeen siirryimme jälleen kentän tienoille katselemaan muiden koulukoettaan suorittavien tammojen selviytymistä sekä pian alkavaa esteiden pystyttämistä. Jaa tuntui itse ottavan kunnon suomenhevosena kentän ympärillä tapahtuvan hälinän perin rauhallisesti, eikä isommin noteerannut edes muutaman kymmenen metrin päästä kulkevaa junaa. Ympärillä jännittävät taustajoukot sen sijaan hypistelivät takinliepeitään ja tuijottivat jännittyneinä kentälle kohoavia esteitä.
Estekoe
koostuu tammoilla kolmesta esteestä: okseri, pysty
sekä
kaksiosainen sarja. Esteiden korkeus on 90cm. Kahta ensiksi mainittua
estettä ratsukolla on mahdollisuus harjoitella
lämmittelyssä ennen itse suoritusta, sarja tulee
hypätä harjoittelematta. Jaatytön
suorituksessa kaksi
ensimmäistä estettä sujuivat hyvin, sarja
vaati hieman
yrittämistä. Ensi
yrittämällä este ei ottanut
ylittyäkseen, toisella yrittämällä
ensimmäinen
este jo ylittyi, mutta ennen toista osaa Jaa luikahti
välistä
pois. Kolmannella yrittämällä sarjan
toinenkin este jo
ylittyi, ja estekokeista numeroksi saatiin 6. Sanallisessa arvioinnissa
hevosta kehuttiin sarjan tuottamista vaikeuksista huolimatta
yritteliääksi, mikä olikin mieltä
lämmittävästi todettu.
Jälleen estekokeen jälkeen ohjasimme hevosen autolle satulan vaihtoa varten. Tällä vaihtokerralla Jaatyttö sai uudelleen koulusatulan selkäänsä, vuorossa nimittäin oli seuraavaksi tuomariston edustajan suorittama ratsastettavuuskoe. Koekuskina Ylöjärvellä toimi Kirsi Tetri, joka pian istutettiinkin Jaan selkään. Kokeessa Jaatyttöä testattiin molempiin suuntiin kaikissa kolmessa askellajissa koeratsastajan arvioidessa selässä hevosen ratsastettavuutta. Kyseisen kokeen aikana arvioitiin myös hevosen luonnetta, joten kyseessä ei suinkaan ollut aivan vähäpätöinen ratsastuskerta. Ratsastettavuudestaan sekä luonteestaan Jaatyttö sai lopulta hyvän numeron 8.
Tältä päivältä ratsastuskokeet olivat näin ohitse. Päivä jatkui kuitenkin vielä suoraan Teivon raviradalla, jossa olisi vielä kantakirjauksen näyttely –osuus mittauksineen sekä rakennearviointeineen. Jaa –parka luuli kaiketi pääsevänsä kolmen jo suoritetun ratsastuskokeen jälkeen kotiin, ja tuhahtikin kopin pysähtyessä Jutan tallilta lähdettyämme jo muutaman kilometrin päähän Teivoon. Tamma jaksoi kuitenkin pitkästä päivästä huolimatta hienosti odottaa kantakirjattavien tammojen arvioinnin alkamista.
Teivossa
aloitimme odottelun jälkeen osuutemme virallisella
valokuvauksella, minkä jälkeen siirryimme
sisätiloihin
mittaukseen. Jaatytön säkäkorkeudeksi
mitattiin 155cm,
mikä oli muutamaa senttiä vähemmän
kuin olimme
ennalta odottaneet. Jalkojen terveyttä kehuttiin mittauksen
yhteydessä, tarkistivatpa vielä epäuskoisina
papereistaan jopa hevosen iän jalkoja kokeiltuaan.
Pian mittauksen jälkeen aloitettiin tammojen rakenteen sekä liikkeiden arviointi, jossa Jaatyttö oli toisena. Vesan maasta käsin esittämänä Jaa sai tuomarien syynissä pisterivin 8-8-6/8-7 eli yhteensä 37 rakennepistettä, mikä ei ole hullummin ollenkaan. Harmiksemme ratsastettavuuskokeiden yhteydessä saatuja liikepisteitä pudotettiin rakennearvioinnin yhteydessä 6 pisteeseen. Syynä pudotukseen oli oletettavasti takajalkojen länkisäärisiksi mainitut käyntiliikkeet, mikä kieltämättä harmitti valtavasti kyseessä ollessa näinkin näyttäväliikkeinen hevonen. Jaatyttö hyväksyttiin kantakirjaan näin ollen III palkinnolla.
Rakennearvioinnin
jälkeen pakkasimme lopulta pitkän
päivän
päätteeksi hevosen ja itsemme autoon ja aloitimme
matkan
kotia kohti. Harvoin on yhtä tyytyväistä
hevosta
nähty, kuin Jaatyttö oli astellessaan kotona lopulta
illalla
kuljetuskopin ramppia pitkin alas. Tässä vaiheessa
oli
sekä hevosella että taustajoukoilla
pitkähkö
päivä takana. Harvoin kantakirjausarvosteluja
lukiessa tulee
ajatelleeksi, kuinka paljon työtä niiden numeroiden
ja
lausuntojen taakse sisältyy. Suomenhevosen ratsukantakirjaan
saattaminen ei ole aivan vaatimaton homma, ja nytpä sitten
kelpaakin hyvällä syyllä ihailla
rekisterinumeron
perään lisättyä R-kirjainta.
Heini Koskinen